Laskin piruuttani nopeasti päiväkohtaisen kulutuksen kuukausille (punaiset pylväät) ja pistin viereen kuukausittaisen ylärajan (siniset pylväät) perustuen päivä- ja ruokarahaan sekä mahdollisiin ulkomaankeikkojen korotettuihin ruokarahoihin.
Jos ei muuta niin vaikuttaa siltä, että kulurakenne on toistaiseksi vieläkin pienenemään päin, joskin tässä kuussa suurempia menoeriä ei myöskään ole vielä tullut eteen, eli sekin on positiivista. Ilmeisesti tehokast strategia on ostaa vanhoja pelejä ja viettää vapaa-aikaa leikkimällä Ezio Auditore da Firenzeä.
maanantai 24. lokakuuta 2011
tiistai 11. lokakuuta 2011
Elämä sivarin jälkeen
Aiemmalla työnantajalla taas tuulee ja pohdinta tulevaisuuden suhteen on taas vaihteeksi pöydällä. Juttelin aamulla vanhan esimieheni kanssa ja organisaatiomuutosten myötä paluu aiemmalle työnantajalle tarkoittaisi näillä näkymin sijoittumista vähän eri puolelle organisaatiota. Ei välttämättä sinäänsä huono vaihtoehto, sillä olen muutenkin jo tullut siihen tulokseen, etten välttämättä halua tehdä samoja hommia kuin mitä olen viimeiset vuodet tehnyt. Uudistusten myötä tosin riskiksi muodostuu, että vanhat saavutukset ovat lentäneet ulos ikkunasta ja että luvassa olisi täysin samat hommat vähän eri yksikössä, eli täytynee vähän pohtia tilannetta. Pahin tuulenvire lienee lakannut jo ensi kevääseen mennessä, eli siinä mielessä voisi tietenkin olla mahdollista harrastaa peliliikkeitä ja vähän proaktiivisemmin tunkea itseään kokonaan erilaisiin hommiin. Toinen vaihtoehto on pitäytyä aiemmassa suunnitelmissa ja hakea kokonaan eri firmaan duuniin; paperit nyt kuitenkin kannattaa pistää vetämään useampaankin paikkaan ja katsoa mikä markkina-arvo ensi keväänä on.
Tähän liittyen lopputyö pulpahti taas näppärästi agendalle vaikken proffaa ole tavoitteluista huolimatta saanutkaan yli kuuteen viikkoon kiinni. Sattuneista syistä sivaripaikan projektit vaikuttavat venyvän kun uutisista voi seurata taas tankkien vyöryntää, eli siitäkin vinkkelistä dipan vääntäminen lienee ihan hyvä taktinen veto. Ja jos tässä vaikka onnistuisi valmistumaankin, niin all the better.
Lomataktiikoiden suhteen olen vetänyt tiukkaa linjaa ja ollut käyttämättä lainkaan henkilökohtaisia lomapäiviä. Lisäksi olen kerryttänyt ylityötuntimäärää suurinpiirtein maksimiin. Ideana on tehdä niinsanotusti perinteiset ja ottaa sivarin lopulla vähän R&R:ää. Koulukaveri vaihtoi duunin perässä maisemaa vastikään Pekingiin ja ei olisi välttämättä lainkaan huono idea mennä kuukaudeksi pyörimään sinne ennen kuin joutuu sitten palaamaan ryppyotsaiseen corporate warrior -maailmaan. Saa nähdä.
Tähän liittyen lopputyö pulpahti taas näppärästi agendalle vaikken proffaa ole tavoitteluista huolimatta saanutkaan yli kuuteen viikkoon kiinni. Sattuneista syistä sivaripaikan projektit vaikuttavat venyvän kun uutisista voi seurata taas tankkien vyöryntää, eli siitäkin vinkkelistä dipan vääntäminen lienee ihan hyvä taktinen veto. Ja jos tässä vaikka onnistuisi valmistumaankin, niin all the better.
Lomataktiikoiden suhteen olen vetänyt tiukkaa linjaa ja ollut käyttämättä lainkaan henkilökohtaisia lomapäiviä. Lisäksi olen kerryttänyt ylityötuntimäärää suurinpiirtein maksimiin. Ideana on tehdä niinsanotusti perinteiset ja ottaa sivarin lopulla vähän R&R:ää. Koulukaveri vaihtoi duunin perässä maisemaa vastikään Pekingiin ja ei olisi välttämättä lainkaan huono idea mennä kuukaudeksi pyörimään sinne ennen kuin joutuu sitten palaamaan ryppyotsaiseen corporate warrior -maailmaan. Saa nähdä.
perjantai 7. lokakuuta 2011
Lisää matkailua
Matkailu avartaa ja jos jotain pitää sanoa, niin tämän sivaripestin aikana on kyllä tullut käytyä sellaisissa paikoissa, joihin en olisi vuosi sitten kuvitellutkaan eksyväni. Tällä kertaa keikka lyheni hieman verrattuna ekaan workshop-reissuun mutta sattuneista syistä nyt oli enemmän aikaa tutustua paikalliseen menoon ja meininkiin. Resorttien sijaan majoittuminen keskelle kaupunkia oli monessakin mielessä kiinnostava kokemus ja lisäksi resorttien olut-monopolikaan ei ole voimassa, eli sivariystävällisesti olut irtosi jo kohtuulliseen n. 1.5-2 euron hintaan ja paikallista väriä oli paljon enemmän kuin aulabaareissa.
Liikennekulttuuri on osoittautunut myös hyvin paljon monipuolisemmaksi kuin mitä aiemmin ymmärsin. Edelliset referenssipisteet ovat lähinnä Arc de Triomphen kaoottisuudesta, autobahnien nopeudesta ja välimeren alueen laissez-faire -mentaliteetista. Nämä tosin ovat osoittautuneet aika maltillisiksi paikoiksi verrattuna lähi-idän menoon, jossa ajetaan lujaa, kaistamerkinnät ovat viitteellisiä (aivan kuten liikennevalotkin) ja oikeastaan koko systeemi vaikuttaa täysin orgaaniselta. Ja omituisinta on se, että pienen otannan perusteella homma jossain määrin vaikuttaa jopa toimivan. Ilmeisesti kun pelin henki on "anything goes" niin jengi on hivenen tarkkaavaisempaa myös liikenteessä. Tai sitten otos on ollut liian pieni.
Liikennekulttuuri on osoittautunut myös hyvin paljon monipuolisemmaksi kuin mitä aiemmin ymmärsin. Edelliset referenssipisteet ovat lähinnä Arc de Triomphen kaoottisuudesta, autobahnien nopeudesta ja välimeren alueen laissez-faire -mentaliteetista. Nämä tosin ovat osoittautuneet aika maltillisiksi paikoiksi verrattuna lähi-idän menoon, jossa ajetaan lujaa, kaistamerkinnät ovat viitteellisiä (aivan kuten liikennevalotkin) ja oikeastaan koko systeemi vaikuttaa täysin orgaaniselta. Ja omituisinta on se, että pienen otannan perusteella homma jossain määrin vaikuttaa jopa toimivan. Ilmeisesti kun pelin henki on "anything goes" niin jengi on hivenen tarkkaavaisempaa myös liikenteessä. Tai sitten otos on ollut liian pieni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)