Organisaatioissa on yleensä olemassa prosesseja siitä, miten kuluja voi periä lafkalta. Käytännössä tällaisen prosessointi maksaa organisaatiolle aikaa ja näin siis rahaa. Yleensä organisaatiot taistelevat tätä vastaan pistämällä työntekijät itse täyttämään kulukorvauslomakkeet. Näppärä tapa on eriyittää jokainen kulu erilliseksi hakemukseksi, joka lisää byrokratian määrää. Sen lisäksi ei tietenkään kannata käyttää kauheasti aikaa siihen, että itse täyttäisi näitä lomakkeita. Parempi idea on mailata kuitteja palveluksen jälkeen pahimmille byrokraateille ja ystävällisesti pyytää heitä hoitelemaan asian, sillä sinullahan ei tietenkään ole enää oikeuksia mihinkään järjestelmiin. Kuitteja kannattaa vielä lähetellä aina siihen tahtiin, että heti kun olet saanut kuittauksen edellisen kuitin perille menosta, niin tykität uutta putkeen. Näin voit pitää myös huolen siitä, että kyseinen henkilö muistaa sinut positiivisessa valossa myös jatkossakin.
Omassa tapauksessani sain jonkin ajan jälkeen ohjeet lähettää kuitit eri henkilölle ja hankkia hyväksynnät suoraan entiseltä esimieheltäni. Tämä on aika selkeä signaali, että ilmeisesti byrokraatteja on ruvennut ärsyttämään. Amatöörin moka olisi tässä vaiheessa ruveta toimimaan uusien ohjeiden mukaan, mutta kun palveluspaikka on kategorisesti kieltäytynyt lukemasta tai ymmärtämästä aiemmin esille nostettuja epäkohtia, niin katson myös omaksi oikeudekseni myös jatkossa tipoittain lähetellä kuitteja parhaaksi katsomilleni henkilöille.
Ai niin, ja sellainen loppuhuomautus vielä, että älkää muuten hitossa ikinä antako millekään kotimaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle rahaa. Vaikuttaa siltä, että byrokratiamielessä ne ovat jo valmiiksi riittävän pulleassa kunnossa, eikä niitä kannata erityisesti tukea, etenkään kun on usein hyvin vaikea näyttää juuri mitään positiivista käytännön vaikutusta niiden toiminnalle. Eli liian usein veronmaksajat kollektiivisesti ja hyväntekeväisyyttä tukevat ihmiset yksilöllisesti haaskaavat vaan rahansa näiden toimijoiden tukemiseen.
