Kuuntelin vastikään keskustelun, jossa Nassin Taleb (of Black Swan fame) jutteli mm. antifragilityn käsitteestä. Koska olen kielellisesti niin lahjaton, en rupea etsimään tai luomaan tuolle suomennosta. Kysymys on siis systeemeistä, jotka menestyvät erilaisen stressin vallitessa. Käsitteeseen liittyy myös downsiden rajoittaminen ja upsidelle altistuminen, ts. jakaumissa vasemman hännän leikkaaminen ja oikean hännän tavoittelu. Taleb mainitsi kiinnostavasti, että köyhät ovat usein enemmän "antifragile" kuin esimerkiksi keskiluokka, joka voi nopeasti tuntua epäintuitiiviseltä, mutta oikeastaan on aika järkeenkäypää. Jos päivittäin keskityt pysymään hengissä ja satut vaikkapa vielä elämään Suomen kaltaisessa kattavaa sosiaaliturvaa tarjoavassa valtiossa, niin olet paljon vapaampi kuin materiaalisessa mielessä korkeamman elintason parissa pingottava ikuisessa YT-pelossa elävä toimistotyöläinen, joka on hyvin herkkä ulkoisille muutoksille.
Linkki tämän blogin tematiikkaan lienee ilmeinen: vuoteni siviilipalveluksen parissa on pakottanut rajoittamaan materiaalista elintasoa ja sopeutumaan muuttuneisiin olosuhteisiin. Kun palvelusaika on kohta ohi, niin tämän kokemuksen siirtäminen myös ns. siviiliin olisi hyvä. Kun hyväksyy köyhänä elämisen niin väistämättä vaurastuu ja on vapaampi, ja tätä kautta myös paljon vähemmän hauras. Oikeastaan yksi suurin havainto kuluneelta sivariajalta on, että mikäli työttömyys koskaan kohtaa, niin ei kyseessä ole varmaankaan kovinkaan kummallinen asia ja että sosiaalituilla kykenee elämään ihan hauskaa elämää. Stoialaista elämänkatsomusta vaan kehiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti