Miten asioida palveluspaikkasi kanssa, osa XVI

Tässä taas lisää käytännön vinkkejä palvelusvelvollisille liittyen siihen, miten kannattaa toimia hankalan palveluspaikan kanssa. Mitä itse mokasin oli se, etten kerännyt säntillisesti kaikkia mahdollisia kuitteja enkä toisaalta tieten tahtoen kuluttanut rahaa sellaisiin asioihin, jotka palveluspaikka joutuu korvaamaan. Käytännössä terveydenhuolto on hyvä esimerkki tästä.

Organisaatioissa on yleensä olemassa prosesseja siitä, miten kuluja voi periä lafkalta. Käytännössä tällaisen prosessointi maksaa organisaatiolle aikaa ja näin siis rahaa. Yleensä organisaatiot taistelevat tätä vastaan pistämällä työntekijät itse täyttämään kulukorvauslomakkeet. Näppärä tapa on eriyittää jokainen kulu erilliseksi hakemukseksi, joka lisää byrokratian määrää. Sen lisäksi ei tietenkään kannata käyttää kauheasti aikaa siihen, että itse täyttäisi näitä lomakkeita. Parempi idea on mailata kuitteja palveluksen jälkeen pahimmille byrokraateille ja ystävällisesti pyytää heitä hoitelemaan asian, sillä sinullahan ei tietenkään ole enää oikeuksia mihinkään järjestelmiin. Kuitteja kannattaa vielä lähetellä aina siihen tahtiin, että heti kun olet saanut kuittauksen edellisen kuitin perille menosta, niin tykität uutta putkeen. Näin voit pitää myös huolen siitä, että kyseinen henkilö muistaa sinut positiivisessa valossa myös jatkossakin.

Omassa tapauksessani sain jonkin ajan jälkeen ohjeet lähettää kuitit eri henkilölle ja hankkia hyväksynnät suoraan entiseltä esimieheltäni. Tämä on aika selkeä signaali, että ilmeisesti byrokraatteja on ruvennut ärsyttämään. Amatöörin moka olisi tässä vaiheessa ruveta toimimaan uusien ohjeiden mukaan, mutta kun palveluspaikka on kategorisesti kieltäytynyt lukemasta tai ymmärtämästä aiemmin esille nostettuja epäkohtia, niin katson myös omaksi oikeudekseni myös jatkossa tipoittain lähetellä kuitteja parhaaksi katsomilleni henkilöille.

Ai niin, ja sellainen loppuhuomautus vielä, että älkää muuten hitossa ikinä antako millekään kotimaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle rahaa. Vaikuttaa siltä, että byrokratiamielessä ne ovat jo valmiiksi riittävän pulleassa kunnossa, eikä niitä kannata erityisesti tukea, etenkään kun on usein hyvin vaikea näyttää juuri mitään positiivista käytännön vaikutusta niiden toiminnalle. Eli liian usein veronmaksajat kollektiivisesti ja hyväntekeväisyyttä tukevat ihmiset yksilöllisesti haaskaavat vaan rahansa näiden toimijoiden tukemiseen.

Ruokarahafarssi vaan jatkuu...

Noni, tilanne menee aina vain kiinnostavampaan suuntaan. Tähän mennessä siis palveluspaikka yksipuolisesti pidätti kuukauden ruokarahat vedoten siihen, etten ollut HL-lomien aikana heidän osoittamassaan majoituspaikassa, koska olin reissussa. Teknisesti ottaen ovat oikeassa tämän suhteen, sillä sääntöjen tiukka tulkinta johtaa siihen, että ruokarahat tulee maksaa vain silloin kun palvelusvelvollinen on palveluksessa (=töissä; tällöin ei ole väliä oletko majoituksessa vai et) tai lomalla (viikkovapaa, HL-loma, tai muu vastaava) sikäli kun velvollinen on osoitetussa majoituksessa. En siis reissussa ollessani ollut majoituksessa, eli fair enough, ruokarahoja ei siis tule maksaa.

Homma ei kuitenkaan lopu tähän, sillä kuten viimeksi huomautin, tiukka tulkinta johtaa siihen, että periaatteessa ruokarahat tulee pidättää kaikilta niiltä ajankohdilta kun sivari on vapaalla ja ei asumuksessa. Kyselin asiasta myös Sivarikeskuksesta, josta ystävällisesti kerrottiin vain heidän käytännöistään, mutta eivät ottaneet kantaa suoranaisesti kysymyksiini. Sivarikeskuksen lähtökohtainen kanta on, että jos sivari on saanut ilmaisen matkalipun, niin matkan ajalta ei ruokarahaa makseta. Samassa yhteydessä tosin mainittiin myös, että heillä ei ole mahdollisuutta eikä oikeuttakaan valvoa missä velvolliset kulloinkin ovat. Käytännössä legioonassa siis homma toimii siten, että jos olet viikonlopun myös legioonassa niin tällöin sivarin tulee ilmoittaa asiasta ja tällöin ruokaraha maksetaan tai ruokailu järjestetään muuten.

Tuossa Sivarikeskuksen ottamassa kannassa kiinnostava huomio on se, että he sanovat suoraan ettei heillä ole oikeutta vahtia palvelusmiesten liikehdintää. Jos asia todellakin on näin, niin se tarkoittaa sitä, että käytännössä muillakaan paikoilla kyseistä oikeutta ei oikein voi olla. Eli käytännön implikaatio on kuten aiemmin uumoilinkin, eli että palvelusmiehen omassa intressissään on kieltäytyä kertomasta liikehdinnästään palveluspaikalle sikäli kun liikehdintä on palvelusajan ulkopuolella.

Mutta tilanne jatkuu vielä tästä. Esitin palveluspaikalle kysymyksen, että miten voi olla että tilanne, jossa aiemmin aloittanut sivari, joka teki vastaavan tempun järjestämällä HL-päivät palveluksensa loppuun ja joka oli poissa majoituksestaan mökkeilemässä ja huitelemassa muualla sai sitten kuitenkin ruokarahat siltä ajalta. Lisäksi kummeksuin sitä, että palveluspaikka ei kommunikoi selkeästi linjojansa palvelusmiehille, joka vaan lisää ihmetystä ja mahdollisuutta eriarvoiseen kohteluun. Palveluspaikan enenevässä määrin kärkäs vastaus oli, että he tulkitsevat asiat niin, että HL-lomalla oleva henkilö, joka on ulkomailla, ei tule saamaan ruokarahaa. Lisäksi he tulkitsivat, että halutessaan heillä on oikeus tunnin tarkkuudella arvioida palvelusmiehen maassa olemisen aika ja matkustuspäivien osalta halutessaan pilkkoa ruokarahat pienempiin osiin tehden oletuksia mm. ruokailuajankohdista (ko. palveluspaikan kirjallinen näkemys on, että päivällinen on klo 19.00). Mutta reiluja kun ovat niin eivät aio pilkkoa tässä tapauksessa ruokarahoja.

Jatkokysymys sitten lienee, että miksi palveluspaikka kuitenkin maksoi ruokarahat siltä ajalta kun olin Tukholmassa todistetusti juoksemassa puolimaratonia. Tähän palveluspaikka ei ole toistaiseksi vastannut mitään, joka on myös omituista, sillä en myöskään HL-lomamatkailun aikana virallisesti maininnut maasta poistumistani, mistä juuri seurasikin tilanne, jossa olivat automaattisesti pidättäneet kaikki ruokarahat, vaikka reissu itsessään oli merkittävästi itse lomaa lyhyempi. Tästäkin selvittiin vasta lentolippuja toimittamalla, joka yhdistettynä Sivarikeskuksen kantaan, ettei heillä ole oikeutta vahtia palvelusmiesten liikehdintää, on myös mielenkiintoinen.

Lisä-twistin juttuun tuo tietenkin myös se, että ensimmäiset kolme arkipäivää matkastani en itse asiassa ollut HL-lomalla vaan ylityövapaalla. Tähän liittyen kysymys tietenkin on, että onko ylityövapaa rinnastettavissa sääntöjen sanamuodoissa mainittuihin lomiin ja viikkovapaisiin. Palveluspaikan toistaiseksi linjaama kanta on, että HL+ulkomaa=ei ruokarahaa. Eivät ole toistaiseksi vastanneet tähänkään.

Rahasumma on triviaali, mutta tässä on enemmänkin periaatteellisia kysymyksiä ja ongelmia. Lyhyesti summeerattuna pääpointit siis ovat:

• Palveluspaikalla ei ole oikeutta kysellä palvelusmiesten vapaa-ajan liikkeistä. Älä siis ole hölmö kuten allekirjoittanut ja pidä turpasi kiinni vapaa-ajastasi mikäli olet palvelusta suorittamassa.
• Kyseinen palveluspaikka on epäonnistunut kommunikoimaan tulkintojaan ja linjauksiaan konsistentilla tavalla palvelusvelvolliselle. Lisäksi sähköpostikommunikaation etenemisen myötä on herännyt vahvoja epäilyksiä, että käytännöt eivät ole konsistentteja, vaan että niitä luodaan ad hoc -henkisesti lennossa.
• Selkeästi kommunikoidun linjauksen puuttuessa on myös enenevässä määrin todennäköistä, että palveluspaikka on kohdellut palvelusmiehiä vastaavissa tilanteissa eriarvoisesti, joka jo lähtökohtaisesti on vaan väärin.
• Sivarikeskus valitettavasti ei ole selkeästi ottanut kantaa tässä asiassa. Sähköpostivastaus oli kyllä asiallinen, mutta puhelu, jossa kyselin sääntöjen väljyyden mahdollistamista tulkintaeroista sai vaan vastauksen tyyliin "No, tämä nyt valitettavasti on vähän tällaista."

Katsotaan miten homma etenee. Ihan mielenkiintoiseksi tämä on muuttumassa ja toivottavasti tästä on jollekin tulevalle sivarille hyötyä.

Huomioitavaa ruokarahoista

Palvelus on nyt ohi ja uudet haasteet edessä. En vielä ole ehtinyt kirjoittaa loppusanoja tälle blogille, mutta kantapään kautta opin erään asian sivareiden ruokarahoista, joka voi olla hyödyllinen tieto tuleville sivareille. Sivarikeskuksen sivu sanoo vähän epäselvästi, mutta palveluspaikka on velvollinen maksamaan sivarin ruokarahat siltä ajalta kun sivari on palveluspaikan osoittamassa asunnossa. Jos tästä haluaa halkoa hiuksia niin jos olet vaikka viikonloppuna reissussa tai HL-lomilla jossain muualla kuin asunnossasi, palveluspaikka voi päättää olla maksamatta ruokarahoja.

Käytännössä siis mitä tästä seuraa on se, että sivarin ei missään olosuhteissa tule kertoa omatoimisesti palveluspaikalleen omista liikkeistään. En ole täysin varma juridisista asioista, mutta omat ehdotukseni ovat seuraavat:

• Jos matkustat lomille esimerkiksi vanhempiesi luo, kuten lainsäädäntö sallii ja työministeriö maksaa, niin voinet aina argumentoida palveluspaikalle, että otit vain liput mutta et käyttänyt niitä ja että todistusvastuu siitä, ettet ollut asunnossasi, on heillä.
• Älä sanallakaan mainitse mistään mahdollisista matkustussuunnitelmista. Jos palveluspaikkasi kysyy, niin ymmärtääkseni sivarilla ei ole mitään juridista velvollisuutta vastata. Sivarin tulee antaa työpanoksensa palveluspaikalle, mutta se mitä sivari tekee vapaa-ajalla ei ole palveluspaikan asia. Jälleen kerran todistusvastuu siitä, ettet ole ollut asunnossasi, on nähdäkseni heillä.

Bonus-pisteitä saa vielä siitä, että varmuuden vuoksi ostaa maksimimäärän matkalippuja vaikkei niitä käyttäisikään. Palveluspaikka ei tästä häviä penniäkään, sillä veronmaksajat työministeriön kautta hoitavat nämä viulut. Mutta kansantaloudellisesti tämä on kannattavaa, sillä konkreettisesti ostat palveluita ja sitä kautta autat taloutta. Sen lisäksi valtionyhtiöt, kuten VR, ovat keskimäärin sen verran epäpätevästi johdettuja, että teet myös lisäpalveluksen ohjaamalla veronmaksajien rahoja enemmän VR:lle, jotta siellä olevat suojatyöllistetyt voivat jatkossakin pitää paikkansa ja palkkansa.

Ei mulla muuta, ehkä kirjoittelen jossain vaiheessa vielä vähän muita sivariajatuksia.

Tammikuu

Loppu lähenee ja tammikuulta en edes jaksa erikseen ruveta piirtelemään normaaleita käppyröitä. Todettakoot, että gonahdus on sitä luokkaa että keskimääräinen päiväkulutus oli 24.33 euroa (tulot olivat 23.56 euroa per päivä) ja näin hujahdettiin 23.75 euroa koko kuulta tappiolle. Mainittavampia menoeriä oli 2.5 kuukauden treenikauden jatko potkunyrkkeilyyn (~140e). Baarikustannukset olivat myös kohollaan ja tästä vastareaktiona rupesin katsomaan vähän omia syömisiä ja terveellisemmän ja riittävän ruokailun seurauksena myös ruokakauppakustannukset ponnahtivat ylöspäin.

Ajattelin myös sivarin päätteeksi julkaista laskelmien taustalla olevan raakadatan full disclosuren nimissä.

Antifragility

Kuuntelin vastikään keskustelun, jossa Nassin Taleb (of Black Swan fame) jutteli mm. antifragilityn käsitteestä. Koska olen kielellisesti niin lahjaton, en rupea etsimään tai luomaan tuolle suomennosta. Kysymys on siis systeemeistä, jotka menestyvät erilaisen stressin vallitessa. Käsitteeseen liittyy myös downsiden rajoittaminen ja upsidelle altistuminen, ts. jakaumissa vasemman hännän leikkaaminen ja oikean hännän tavoittelu. Taleb mainitsi kiinnostavasti, että köyhät ovat usein enemmän "antifragile" kuin esimerkiksi keskiluokka, joka voi nopeasti tuntua epäintuitiiviseltä, mutta oikeastaan on aika järkeenkäypää. Jos päivittäin keskityt pysymään hengissä ja satut vaikkapa vielä elämään Suomen kaltaisessa kattavaa sosiaaliturvaa tarjoavassa valtiossa, niin olet paljon vapaampi kuin materiaalisessa mielessä korkeamman elintason parissa pingottava ikuisessa YT-pelossa elävä toimistotyöläinen, joka on hyvin herkkä ulkoisille muutoksille.

Linkki tämän blogin tematiikkaan lienee ilmeinen: vuoteni siviilipalveluksen parissa on pakottanut rajoittamaan materiaalista elintasoa ja sopeutumaan muuttuneisiin olosuhteisiin. Kun palvelusaika on kohta ohi, niin tämän kokemuksen siirtäminen myös ns. siviiliin olisi hyvä. Kun hyväksyy köyhänä elämisen niin väistämättä vaurastuu ja on vapaampi, ja tätä kautta myös paljon vähemmän hauras. Oikeastaan yksi suurin havainto kuluneelta sivariajalta on, että mikäli työttömyys koskaan kohtaa, niin ei kyseessä ole varmaankaan kovinkaan kummallinen asia ja että sosiaalituilla kykenee elämään ihan hauskaa elämää. Stoialaista elämänkatsomusta vaan kehiin.

Joulukuu

Noni, vuosi 2011 ohi ja 2012 edessä. Aika siis samalla katsoa myös joulukuun menot. Kulutuksen trendi on aavistuksen huolestuttava ja joulukuun kokonaiskustannukset olivat 672.04 euroa, eli n. 21.68 euroa per päivä ja koko kuulta 5.54 euroa pakkasella. Näin siis tällä hetkellä kaiken kaikkiaan olen laskennallisesti sivariajalta 364.86 euroa plussalla.

Päivittäisen kulutuksen suhteen kuukausittainen trendi on myös ollut nouseva, joskin se on mukaillut myös päivärahan korotuksia, jolloin suuremmilta tappioilta on toistaiseksi myös vältytty, ensimmäistä seurantakuukautta lukuunottamatta.

Joulukuun suurimmat kuluerät muodostuivat luokista muu, lounas sekä baari. Käytännössä kategoriaan muut kuului tällä kertaa joululahjahankintoja, puolen vuoden piilolinssit sekä MS Officen lisenssi, sillä hajosin totaalisesti työkoneen toimimattomuuteen ja otin oman Macini käyttöön. Sinäänsä jännää miten vaikealta vaikuttaa saada IT toimimaan järkevästi missään organisaatiossa. Käytännössä vaikuttaa siltä, että organisaatiot ostavat laadultaan täysin ala-arvoista rautaa ja iskevät sen päälle niin paljon kaikenlaista tauhkaa ja rajoituksia, että työntekijää rupeaa jo miltei masentamaan koneen näkeminen...

Lopuksi vielä myös kategorioiden kehittyminen ajan myötä.

Tammikuun suhteen on syytä olettaa taas pientä nousua liikuntakustannusten suhteen kun pitää maksaa seuraavan 2.5 kuukauden Savate-maksut. Yleisinä huomioina mainittakoot, että kunto vaikuttaa olevan mukavasti paranemassa, joskin pieniä ruhjeita on näinä päivinä huomattavasti enemmän kuin mitä esimerkiksi kestävyysjuoksu synnyttää. En ole myöskään tällä hetkellä varma vuoden 2012 triathlon-tavoitteesta; Savate tuntuu vievän varsin paljon aikaa ja energiaa eikä välttämättä kauhean suoraan tue kestävyysurheilua. Sen sijaan voisi yrittää taas juoksennella yksi tai kaksi puolimaratonia ja katsella sitten mitä tekisi jatkon suhteen.

Vielä pari punnerrusta...

Tänään taas ekaa kertaa johonkin aikaan tuli sellainen fiilis, että olisi herännyt unesta. Kävin lounastamassa vanhan kolleegan kanssa ja kuulemassa juttuja duunista sekä muuten vaan vaihtamassa kuulumisia. Lounaan aikana vanha esimies oli soittanut ja halusi vaan kertoa, että tilanne jatkon suhteen on selkiytymässä ja 1.1. alkaen hallinnollisteknisesti siirryn uuden esimiehen alle, joskin sivarin loppuun saakka poissaolevana. Töiden kenttä laajenee mukavasti ja täytyy varmaan yrittää uuden esimiehen kanssa saada palaveria aikaan tammikuun alkupuolella, jotta voi keskustella vähän mitä ajatuksia hänellä on tiimin kehittämisen suhteen kun sellaista nyt taas puhtaalta pöydältä ruvetaan tekemään. Toinen vaihtoehto on ottaa nippu rahaa kouraan ja tutkiskella maailmaa vapaaherrana jonkin aikaa, mutta jos jotain sivarista on jäänyt käteen, niin ainakin se tieto, että kovasti jo tekisi mieli päästä tekemään kovia juttuja ja tulosta. Näillä näkymin varmaan otan vastaan tuon tarjotun position, sillä kaikesta huolimatta dipan valmistuminen on vähän tahmeaa ja en tiedä kuinka fiksua tuollaisella heikkoudella on lähteä tappelemaan kohta taantumassa oleville markkinoille. Ja worst case skenaariossa kuitenkin vaikka fudut tulisi tuosta uudesta positiosta niin taloudellisesti tilanne näyttää siinäkin tapauksessa varsin mukavalta, kiitos kohtuullisten eropakettien.

Otsikko myös viittaa uuteen loistavaan ajanvietteeseen, sillä Boxe Francaise/Savate on osoittautumassa hyvinkin monipuoliseksi kuntoilumuodoksi ja on toistaiseksi vienyt täysin mennessään. Erityisesti perjantaiset anaerobiset höykkyytystreenit ovat suuren viha/rakkaussuhteen keskiössä. Tunnin verran kun jumppaa, hyppii, nyrkkeilee, punnertaa ja hajoilee hapoilla ollessa niin jälkeenpäin olo on kyllä aivan loistava. Venyvyys on myös lisääntynyt ja alkuviikosta tuli ekat fouetté figuret potkittua ylälinjaan ja yllättäen mikään paikka ei pamahtanut täysin toimintakyvyttömäksi suorituksen osana. Asetin alkuvuodesta tavoitteeksi n. 2 tuntia kunnollista liikuntaa per viikko ja vaikka Savaten myötä loppuvuonna onkin ihan kiva loppukiri syntynyt, niin tavoitteesta kyllä tullaan jäämään ihan huolella. Tällä hetkellä laskuri näyttää, että 2011 puolella on tullut liikuttua n. 62 tuntia, eli ellei nyt viimeisillä viikoilla tule jostain syystä hypittyä lähemmäs 40 tuntia, niin kauas jäätiin. Mutta, vuosi sisälsi niin paljon sluibailua, että ehkä tavoite pidetään myös ensi vuonna ja nyt alkuvuonna pyritään jatkamaan nykyisillä treenimäärillä...