Kairo

Nyt on näillä näkymin sitten viimeinen ulkomaankeikka takana. Tällä kertaa kohteena Kairo, joka on mukava pieni sympaattinen kylä, jossa meno on rauhallista ja maisemat idylliset.

Tällä kertaa kaupungilla seikkailu jäi vähän vähemmälle, sillä vanhemmat tieteenharjoittajat kertoivat, että näinkin pienessä kylässä tulee olla vähän eri tavalla varovainen kuin muissa aiemmissa matkakohteissa. Toisaalta eipä tämä kauheasti haitannut, sillä huonosti nukutut yöt takasivat väsyneet illat. Sen lisäksi tuli opittua, että näytän kuulemma joltain kuuluisalta turkkilaiselta elokuvatähdeltä. Luulin tätä lähinnä huonoksi hotellivirkailijan tempuksi kerätä tippejä kunnes kadulla seikkaillessa ryhmä tyttöjä innostui osoittelemaan sormella, hyppimään ja kirkumaan toistuvasti jotain tyyliin "Mohannad! Mohannad!", jonka paikallinen kontakti ystävällisesti selitti olevan turkkilaisen Kivanc Tatlitugin jonkinlainen taiteilijanimi tai vastaavaa. Kieltämättä hyvin omituinen kokemus.

Yllä oleva kuva puolestaan on paikallisen politiikan ja strategian tutkimusyksikön rakennuksen ruokalan ikkunasta napattu ja näyttää kivasti kuinka kaupunki jatkuu silmänkantamattomiin. Lafkan muita jännittävyyksiä oli mm. lukuisat ikkunattomat neukkarit, tietynlainen virastohelvettimäisyys sekä käsittämättömän toimimattomat hissit, jotka mielivaltaisesti yrittivät vielä ovillaan teloa ihmisiä.

Kulttuurishokki puolestaan ei ota laantuakseen ja verrattuna Suomen säntilliseen ja melko tehokkaaseen elämänrytmiin verrattuna paikallinen meno oli vähintäänkin verkkaista. Hiltonista uloskirjautuminen kesti viideltä hengeltä n. 45 minuuttia ja hyväntahtoisista eleistä huolimatta homma ei jotenkin vaan toiminut. Liikenne oli Beirutiinkin nähden hektistä ja siinä missä Libanonissa tottui pomppimaan teiden yli ilman ongelmia Kairossa puolestaan kävi useampaankin kertaan mielessä napata taksi tienylitystä varten. Lisäksi en ole varma tekikö paikallinen kumppani kiusaa vai ei, mutta kuljetuksiin järkätyt autot olivat kyllä vähintäänkin pelottavia: turvavöitä ei ollut ja katsastus on varmaan viimeksi suoritettu 40 vuotta sitten tehdaslinjan lopputarkastuksena. Tästä ja perjantaina alkaneista mielenosoituksista huolimatta keikalta selvittiin melko hyvässä hapessa, joskin kollegat saivat tuta faaraon koston.

Lisäksi laskeskelin ylityötunteja ja käyttämättömiä lomapäiviä ja TJ-luku näyttää olevan n. 102 paikkeilla, eli eiköhän tämä homma ole kohta myös nähty. Ensi viikolla luvassa mm. yksi palaveri aiemman työnantajan kanssa, joten pääsee mukavasti kuulostelemaan myös että mitä sinne kuuluu ja minkälaisia hommia sieltä mahdollisesti löytyy.

Benfordin laki

Ei liity suoraan siviilipalvelukseen, mutta kun nyt on kertynyt jo aika hyvin dataa taloudellisesta käyttäytymisestä, niin on mielenkiintoista katsoa miten Benfordin laki toteutuu datasetissäni. Kertauksen vuoksi Benfordin laki sanoo, että kun valitaan melkolailla mistä tahansa luonnollisesta datajoukosta lukujen ensimmäinen numero vasemmalta (esim. 23.21 euron kauppalaskussa numero 2), niin numeroiden suhteellinen esiintymistodennäköisyys noudattelee funktiota P(d) = log10(1+1/d). Käytännössä siis tarkoittaa, että n. 30% ensimmäisistä numeroista pitäisi olla ykkösiä, 17.6% kakkosia, 12.5% kolmosia ja niin edelleen. Älkää kysykö miksi, mutta näin vaan vaikuttaa olevan.

No, tietenkin tätä piti testata, joten nappasin päivittäisen rahankäytön summat sekä jokaisen yksittäisen transaktion ja laskin näiden ensimmäisten numeroiden esiintymät ja tuloksena syntyi alla olevan kaltaiset kuvaajat. Kuvassa keltainen kuvaaja esittää Benfordin lain ennustusta lukujen esiintymistä.

Tarkkasilmäiset huomaavat, että kakkosia on enemmän kuin Benfordin laki ennustaa. Ei se mitään, tämän seurauksena tietenkin piti ruveta arvaamaan mistä hommassa saattaisi olla kyse. No, 2.54 lukuna on erittäin tuttu omasta sivarielämästäni, sillä se on opiskelijalounaan hinta Unicafessa tällaiselle tekniselle tyypille kortilla maksettaessa. Päätin katsoa onko asia oikeasti näin ja poistin transaktiolistasta kaikki suuruudeltaan 2.54 olevat merkinnät, jotka olivat luokassa lounas ja syntyi alla olevan kaltainen kuva.

Ja voila, näinhän siinä vaikuttaa käyvän, että lounasanomalian poistamalla kuvaajat konvergoituvat varsin nätisti. Ysin poikkeavuutta en jaksanut sen enempää pohtia, mutta kategorioina siellä esiintyy eniten kauppa, lounas ja baari.

Ajatuksia Lapinjärvestä

Ajattelin pitkään etten vaivaudu kirjoittamaan Lapinjärvestä mitään, sillä useimmat sivariblogit tuntuvat keskittyvän juurikin peruskoulutusjaksoon. Muiden ihmisten kokemuksia siis löytyy sivulla olevan palkin linkkilistasta. Kuitenkin kun olen keskustellut joidenkin muiden sivareiden kanssa vaikuttaa siltä, että aihe on hyvin polarisoiva, joten ehkä joitain tästä kuukauden leiristä on mainittava.

Lapinjärven koulutuskeskus vaikuttaa päärakennuksineen vanhan ajan maatilalta ja siinä on omanlaisensa viehätys. Itse majoittumiseen tarkoitetut rakennukset toki rikkovat hivenen tätä muuta idylliä ja ovat hyvin laitosmaiset, ehkä jossain määrin muistuttavat sisäoppilaitosta. Elämän meno koulutuskeskuksella oli hyvin verkkainen verrattuna jo status quoksi muodostuneeseen aiempaan kaupunkielämään ja ensimmäisinä päivinä ärsyynnyin hyvin paljon siitä, miten hitaasti ihmiset kävelivät ja miten tietynlainen terävyys oli täysin poissa. Mutta, tällaistahan maaseutu hyvin pitkälti oikeastaan on ja pelottavinta lienee se, että jo noin viikon jälkeen löysin itseni täysin sopeutuneena ja maleksimasta yhtä hitaasti. Tämä lienee koulutusjakson ylikantava teema: minnekään ei ole kiire ja kaikkeen kannattaa suhtautua hyvinkin rennolla asenteella. Skarppaamalla jakso ei kuitenkaan lyhene, eli hommaan kannattaa suhtautua kuin pakollisena lomana, sillä sitä se pääsääntöisesti on.

Tästä pääseekin toiseen havaintoon, eli koulutusjakson suoritus kannattaa pyrkiä laittamaan kevääseen kun lumet ovat jo sulaneet ja lämpötilat ovat kohollaan, mutta eivät ole vielä saavuttaneet kesän pahimpia lukemia. Huoneissa ei ole sen kummempaa ilmastointia, eli ajankohdan valinnan kanssa kannattaa oikeasti olla tarkka. Voisin lisäksi kuvitella, että talvella jakson suorittaminen voi olla melko ankeaa, sillä hyvin pitkälti vapaa-ajan kulutus Lapinjärvellä koostui omalta osaltani saunomisesta, uimisesta, lenkkeilystä, terassilla hengailusta ja muusta vastaavasta toiminnasta. Talvella noiden harrastaminen lienee ikävämpää.

Mitä sitten Lapinjärvestä jäi pakollisen loman lisäksi käteen? No, ainakin tuli törmättyä hyvinkin erilaiseen porukkaan. Jos miettii, niin peruskoulun jälkeen ikäluokka rupeaa jakaantumaan; osa menee lukioon, toiset ammatillisiin oppilaitoksiin ja loput ties minne. Lukion jälkeen taas jengi jakaantuu kunnes oikeastaan päätyy johonkin hyvin homogeeniseen porukkaan. Armeija pistää koko ikäluokan taas kasaan. Sivarin tapauksessa stigma, vaikka se laantumaan päin onkin, on vielä olemassa, jolloin jonkinmoinen selection bias lienee valloillaan otoksessa. Stereotyyppejä tietenkin on, mutta ne eivät tunnu valtavasti enää pitävän paikkaansa. Summittaisen otoksen perusteella yli puolet porukasta oli enemmän tai vähemmän aktiivisia musiikin saralla, monet raskaampaan musiikkiin kallellaan. Ehkä vähän yllättävää oli, että jonkinmoisen klusterin muodostivat ne kaverit, joilla ei tuntunut olevan kauheasti suuntaa elämässä; kesken jäänyt koulutus, pitkäaikaistyöttömyyden alkutaipaleen ensimmäiset askeleet, kiinnostuksen ja itsensä toteuttamisen puute. Jos peilaa tuota stereotyyppisivariin, joka on vahvat näkökulmat omaava ja omia teitä kulkeva ideologi, niin nämä sankarit olivat sitten ehkä asteikon toisesta laidasta. Korkeakoulutettujen määrä porukasta puolestaan varmaan noudattelee samaa suhdetta kuin yleisestikin yhteiskunnassa. Omassa seitsenhenkisessä huoneessa sattui olemaan yksi MBA:n suorittanut kaveri, joka oli juuri jenkeistä palannut. Iän suhteen valtaosa sijoittuu siihen 20 plus-miinus vuosi tai pari -kategoriaan, joka voinee myös selittää tiettyjä trendejä.

Koulutusjakso suoritetaan yhdessä kolmesta (nykyisin ilmeisesti neljästä?) linjasta. Itse päädyin yleiset kansalaisvalmiudet (kava) -ryhmään. Ekojen päivien aikana linjojen kulloisetkin vetäjät esittäytyvät ja varmaan paras strategia on valita ryhmä sen perusteella millaisen kuvan saa vetäjästä, sillä ainakin kavan tapauksessa substanssi oli jotain peruskoulun ja lukion väliin sijoittuvaa yleissivistystä, eli sen suhteen ei kannata toiveita pitää kauhean korkealla. Eräs tuntemani tuplamaisteri oli tehnyt tämän virheen ja ymmärtääkseni hajoillut melko pahasti. Sinäänsä ymmärrettävää, että jos on parikin tutkintoa kv-politiikasta ja vastaavista jutuista suorittanut, niin voi kokea jonkinmoisen kriisin jos ei ole kyennyt orientoimaan itseään shokkia varten. That said, ryhmän vetäjä oli ihan hauska ja vaikkeivät ryhmäkeskustelut mitään erityisen mieleenpainuvaa olleetkaan, niin ihan hauska jo vähäisellä elämänkokemuksellani oli heitellä keppejä nuorten taivaanrannanmaalareiden rattaisiin. Kyynikoilla on onneksi halvat huvit.

Kuten alussa mainitsin, monet muut blogaajat ovat käsitelleet Lapinjärveä hyvinkin kattavasti, eli ehkä totean tähän vain, että ihan hauskaa aikaa se on kunhan pitää huumorin mukana. Lopuksi vielä pari pro-tippiä:

• Ekan päivän jonossa kannattaa katsella vähän ympärilleen; edessä ja takana olevat tyypit ovat hyvinkin suurella todennäköisyydellä huonekavereitasi.
• Vaatteiden edes-takaisin roudaamisen sijaan kannattaa hyödyntää edullista pesulapalvelua. Säkin vaatteita saa pesetettyä n. parilla-kolmella eurolla. Eivät valitettavasti silitä tosin paitoja, joka voi muodostua ongelmaksi.
• Keskiviikkoiset Hanhi-iltamat ovat ihan hauskoja, tosin keskimääräisen iän nuoruudesta johtuen osalla jengistä lähtee melko varmasti mopo käsistä ja käytännöllisistä syistä johtuen ei välttämättä kannata lähteä niiden juttuihin mukaan. Tämä tosin on varmaan melko no-braineri jos on koskaan harrastanut opiskelijarientoja.
• Vaikka saunomisella ja pingiksellä saakin tapettua paljon aikaa, niin kannattaa mahdollisuuksien puitteissa ottaa joku harrastusprojekti mukaan, jota voi vapaa-ajalla neppailla. WLAN on päällä vain tuntien ulkopuolisen ajan ja 3G:n kuuluvuus ainakin Applen vanhemmilla vehkeillä oli vähän siinä ja siinä. Plan accordingly.
• Ei kannata turhaan stressata koulutusjaksosta. Se on oikeasti hyvin nopeasti ohi ja sen jälkeen on lähinnä surrealistinen ja vähän utuisa fiilis. Vähän kuin olisi nähnyt unta.

Lokakuu

Lokakuu ohi ja päivät sen kun vähenevät. Tällä erää suunnitelmissa olisi leikata sivaria vähän lyhyemmäksi kiitos käyttämättömien lomapäivien ja kertyneiden ylityötuntien ja lähteä tutustumaan Kiinaan, tuohon idän ihmeeseen, kuukaudeksi maaliskuussa. Näin siis todellinen Tänään Jäljellä -luku on vieläkin pienempi kuin mitä sivun reunan indikaattori osoittaa. Tämäkin reissu toteutetaan toki sivaribudjetin puitteissa, mikäli suinkin mahdollista. Hyvältä ainakin vaikuttaa se, että Luftwaffe lennättää Frankfurtin kautta Pekingiin ja takaisin tällä hetkellä varsin sopivaan alle 400 euron hintaan ja oikean allianssin olessa kyseessä pisteitäkin taas tulee...

Mutta, sitten itse kuukausikatsaukseen. Lokakuu oli kokonaisuudessaan taloudellisen kurinalaisuuden suhteen hyvinkin onnistunut. Oikeastaan kategorisesti baareilua lukuunottamatta kaikki kulut olivat hyvin alhaalla ja jos loppukuun baari-iltailu olisi pysynyt nk. lapasessa kustannusten suhteen niin tulos olisi vieläkin kovempi. Tämä on vieläkin kovempi juttu kun ottaa huomioon, että alkukuussa oli taas ulkomaankeikkaa ja vaikka paikallisia höpliä saikin eurolla ostettua tuhansia, niin silti kustannuksia siitäkin syntyi (lentokenttäsämpylät ovat tunnetusti hiton halpoja, jne.).

Lokakuussa siis tuli käytettyä kaikkiaan 498.28 euroa, eli 16.07 euroa per päivä ja näin ollen ulkomaanruokarahat ja päivärahankorotukset huomioon ottaen keskimääräinen päiväkulutus alitti merkittävästi budjetoidun 21.99 euron maksimikulutuksen ja ylijäämää kertyi kaikkinensa 183.32 euroa. Uudet ennätykset siis.

Kuukauden kulurakennetta tutkimalla on tosiaan selvä, että baareilun muodostaessa yli lähes 40% kulutuksesta, niin rimaa voisi työntää vieläkin pidemmälle. Muuten profiili näyttää melko terveeltä ja jonkinlaiset peruselämisen baseline-luvut ovat jo syntymässä, mutta puretaan ehkä joulun jälkeen tätä aihetta enemmän auki kun dataa on kertynyt vieläkin enemmän.

Aikajanalle venytettynä sama kulutuskuva kertoo samaa selvää tarinaa: pari baari-iltaa ja alkukuun ulkomaanreissu. Muuten on mennyt melko kelvosti. Muut-kategoriaan tällä kertaa sisältyy Assassin's Creed: Brotherhood sekä iPhonen näytön korjaus, joka luonnistuu kiinalaisten tuottamilla komponenteilla ja omalla sorminäppäryydellä Applen tarjoamaa parin sadan euron diiliä merkittävästi halvemmalla.

Vastaavasti myös kuukauden kumulatiivinen rahankäyttö on aika self-explanatory (muutin tosin formaattia niin, että punainen on kertyvä päivä+ruokaraha ja sininen on kumulatiivinen kulutus; kuukausia alkaa olla jo sen verran, että päällekäin aseteltuna on vaikea enää erottaa kuvaajia toisistaan).

Samaan tyyliin myös kuukauden kulutusprofiili vahvistaa jo aiemmin havaittua trendiä, jossa päivittäiset kulutuksen laskevaan järjestykseen laittamalla muodostuua 1/x -tyyppistä funktiota muistuttava kuvaaja.

Verottaja myös muisti lopullisella verotuspäätöksellä ja mätkyjen määrä pieneni nelinumeroisesta kolminumeroiseksi. Tein myös päätöksen, etten sisällytä mätkyjä sivaribudjetin ja kulutuksen seurantaan sillä kyseessä on tavallaan "edellisen elämän vanhoista synneistä" kumpuava asia, jolloin siviilipalvelusta suorittavan henkilön kulutusta tarkastellessa ei ole perusteita huomioida tätä.