Ajatuksia Lapinjärvestä

Ajattelin pitkään etten vaivaudu kirjoittamaan Lapinjärvestä mitään, sillä useimmat sivariblogit tuntuvat keskittyvän juurikin peruskoulutusjaksoon. Muiden ihmisten kokemuksia siis löytyy sivulla olevan palkin linkkilistasta. Kuitenkin kun olen keskustellut joidenkin muiden sivareiden kanssa vaikuttaa siltä, että aihe on hyvin polarisoiva, joten ehkä joitain tästä kuukauden leiristä on mainittava.

Lapinjärven koulutuskeskus vaikuttaa päärakennuksineen vanhan ajan maatilalta ja siinä on omanlaisensa viehätys. Itse majoittumiseen tarkoitetut rakennukset toki rikkovat hivenen tätä muuta idylliä ja ovat hyvin laitosmaiset, ehkä jossain määrin muistuttavat sisäoppilaitosta. Elämän meno koulutuskeskuksella oli hyvin verkkainen verrattuna jo status quoksi muodostuneeseen aiempaan kaupunkielämään ja ensimmäisinä päivinä ärsyynnyin hyvin paljon siitä, miten hitaasti ihmiset kävelivät ja miten tietynlainen terävyys oli täysin poissa. Mutta, tällaistahan maaseutu hyvin pitkälti oikeastaan on ja pelottavinta lienee se, että jo noin viikon jälkeen löysin itseni täysin sopeutuneena ja maleksimasta yhtä hitaasti. Tämä lienee koulutusjakson ylikantava teema: minnekään ei ole kiire ja kaikkeen kannattaa suhtautua hyvinkin rennolla asenteella. Skarppaamalla jakso ei kuitenkaan lyhene, eli hommaan kannattaa suhtautua kuin pakollisena lomana, sillä sitä se pääsääntöisesti on.

Tästä pääseekin toiseen havaintoon, eli koulutusjakson suoritus kannattaa pyrkiä laittamaan kevääseen kun lumet ovat jo sulaneet ja lämpötilat ovat kohollaan, mutta eivät ole vielä saavuttaneet kesän pahimpia lukemia. Huoneissa ei ole sen kummempaa ilmastointia, eli ajankohdan valinnan kanssa kannattaa oikeasti olla tarkka. Voisin lisäksi kuvitella, että talvella jakson suorittaminen voi olla melko ankeaa, sillä hyvin pitkälti vapaa-ajan kulutus Lapinjärvellä koostui omalta osaltani saunomisesta, uimisesta, lenkkeilystä, terassilla hengailusta ja muusta vastaavasta toiminnasta. Talvella noiden harrastaminen lienee ikävämpää.

Mitä sitten Lapinjärvestä jäi pakollisen loman lisäksi käteen? No, ainakin tuli törmättyä hyvinkin erilaiseen porukkaan. Jos miettii, niin peruskoulun jälkeen ikäluokka rupeaa jakaantumaan; osa menee lukioon, toiset ammatillisiin oppilaitoksiin ja loput ties minne. Lukion jälkeen taas jengi jakaantuu kunnes oikeastaan päätyy johonkin hyvin homogeeniseen porukkaan. Armeija pistää koko ikäluokan taas kasaan. Sivarin tapauksessa stigma, vaikka se laantumaan päin onkin, on vielä olemassa, jolloin jonkinmoinen selection bias lienee valloillaan otoksessa. Stereotyyppejä tietenkin on, mutta ne eivät tunnu valtavasti enää pitävän paikkaansa. Summittaisen otoksen perusteella yli puolet porukasta oli enemmän tai vähemmän aktiivisia musiikin saralla, monet raskaampaan musiikkiin kallellaan. Ehkä vähän yllättävää oli, että jonkinmoisen klusterin muodostivat ne kaverit, joilla ei tuntunut olevan kauheasti suuntaa elämässä; kesken jäänyt koulutus, pitkäaikaistyöttömyyden alkutaipaleen ensimmäiset askeleet, kiinnostuksen ja itsensä toteuttamisen puute. Jos peilaa tuota stereotyyppisivariin, joka on vahvat näkökulmat omaava ja omia teitä kulkeva ideologi, niin nämä sankarit olivat sitten ehkä asteikon toisesta laidasta. Korkeakoulutettujen määrä porukasta puolestaan varmaan noudattelee samaa suhdetta kuin yleisestikin yhteiskunnassa. Omassa seitsenhenkisessä huoneessa sattui olemaan yksi MBA:n suorittanut kaveri, joka oli juuri jenkeistä palannut. Iän suhteen valtaosa sijoittuu siihen 20 plus-miinus vuosi tai pari -kategoriaan, joka voinee myös selittää tiettyjä trendejä.

Koulutusjakso suoritetaan yhdessä kolmesta (nykyisin ilmeisesti neljästä?) linjasta. Itse päädyin yleiset kansalaisvalmiudet (kava) -ryhmään. Ekojen päivien aikana linjojen kulloisetkin vetäjät esittäytyvät ja varmaan paras strategia on valita ryhmä sen perusteella millaisen kuvan saa vetäjästä, sillä ainakin kavan tapauksessa substanssi oli jotain peruskoulun ja lukion väliin sijoittuvaa yleissivistystä, eli sen suhteen ei kannata toiveita pitää kauhean korkealla. Eräs tuntemani tuplamaisteri oli tehnyt tämän virheen ja ymmärtääkseni hajoillut melko pahasti. Sinäänsä ymmärrettävää, että jos on parikin tutkintoa kv-politiikasta ja vastaavista jutuista suorittanut, niin voi kokea jonkinmoisen kriisin jos ei ole kyennyt orientoimaan itseään shokkia varten. That said, ryhmän vetäjä oli ihan hauska ja vaikkeivät ryhmäkeskustelut mitään erityisen mieleenpainuvaa olleetkaan, niin ihan hauska jo vähäisellä elämänkokemuksellani oli heitellä keppejä nuorten taivaanrannanmaalareiden rattaisiin. Kyynikoilla on onneksi halvat huvit.

Kuten alussa mainitsin, monet muut blogaajat ovat käsitelleet Lapinjärveä hyvinkin kattavasti, eli ehkä totean tähän vain, että ihan hauskaa aikaa se on kunhan pitää huumorin mukana. Lopuksi vielä pari pro-tippiä:

• Ekan päivän jonossa kannattaa katsella vähän ympärilleen; edessä ja takana olevat tyypit ovat hyvinkin suurella todennäköisyydellä huonekavereitasi.
• Vaatteiden edes-takaisin roudaamisen sijaan kannattaa hyödyntää edullista pesulapalvelua. Säkin vaatteita saa pesetettyä n. parilla-kolmella eurolla. Eivät valitettavasti silitä tosin paitoja, joka voi muodostua ongelmaksi.
• Keskiviikkoiset Hanhi-iltamat ovat ihan hauskoja, tosin keskimääräisen iän nuoruudesta johtuen osalla jengistä lähtee melko varmasti mopo käsistä ja käytännöllisistä syistä johtuen ei välttämättä kannata lähteä niiden juttuihin mukaan. Tämä tosin on varmaan melko no-braineri jos on koskaan harrastanut opiskelijarientoja.
• Vaikka saunomisella ja pingiksellä saakin tapettua paljon aikaa, niin kannattaa mahdollisuuksien puitteissa ottaa joku harrastusprojekti mukaan, jota voi vapaa-ajalla neppailla. WLAN on päällä vain tuntien ulkopuolisen ajan ja 3G:n kuuluvuus ainakin Applen vanhemmilla vehkeillä oli vähän siinä ja siinä. Plan accordingly.
• Ei kannata turhaan stressata koulutusjaksosta. Se on oikeasti hyvin nopeasti ohi ja sen jälkeen on lähinnä surrealistinen ja vähän utuisa fiilis. Vähän kuin olisi nähnyt unta.