Tällä kertaa kaupungilla seikkailu jäi vähän vähemmälle, sillä vanhemmat tieteenharjoittajat kertoivat, että näinkin pienessä kylässä tulee olla vähän eri tavalla varovainen kuin muissa aiemmissa matkakohteissa. Toisaalta eipä tämä kauheasti haitannut, sillä huonosti nukutut yöt takasivat väsyneet illat. Sen lisäksi tuli opittua, että näytän kuulemma joltain kuuluisalta turkkilaiselta elokuvatähdeltä. Luulin tätä lähinnä huonoksi hotellivirkailijan tempuksi kerätä tippejä kunnes kadulla seikkaillessa ryhmä tyttöjä innostui osoittelemaan sormella, hyppimään ja kirkumaan toistuvasti jotain tyyliin "Mohannad! Mohannad!", jonka paikallinen kontakti ystävällisesti selitti olevan turkkilaisen Kivanc Tatlitugin jonkinlainen taiteilijanimi tai vastaavaa. Kieltämättä hyvin omituinen kokemus.
Yllä oleva kuva puolestaan on paikallisen politiikan ja strategian tutkimusyksikön rakennuksen ruokalan ikkunasta napattu ja näyttää kivasti kuinka kaupunki jatkuu silmänkantamattomiin. Lafkan muita jännittävyyksiä oli mm. lukuisat ikkunattomat neukkarit, tietynlainen virastohelvettimäisyys sekä käsittämättömän toimimattomat hissit, jotka mielivaltaisesti yrittivät vielä ovillaan teloa ihmisiä.
Kulttuurishokki puolestaan ei ota laantuakseen ja verrattuna Suomen säntilliseen ja melko tehokkaaseen elämänrytmiin verrattuna paikallinen meno oli vähintäänkin verkkaista. Hiltonista uloskirjautuminen kesti viideltä hengeltä n. 45 minuuttia ja hyväntahtoisista eleistä huolimatta homma ei jotenkin vaan toiminut. Liikenne oli Beirutiinkin nähden hektistä ja siinä missä Libanonissa tottui pomppimaan teiden yli ilman ongelmia Kairossa puolestaan kävi useampaankin kertaan mielessä napata taksi tienylitystä varten. Lisäksi en ole varma tekikö paikallinen kumppani kiusaa vai ei, mutta kuljetuksiin järkätyt autot olivat kyllä vähintäänkin pelottavia: turvavöitä ei ollut ja katsastus on varmaan viimeksi suoritettu 40 vuotta sitten tehdaslinjan lopputarkastuksena. Tästä ja perjantaina alkaneista mielenosoituksista huolimatta keikalta selvittiin melko hyvässä hapessa, joskin kollegat saivat tuta faaraon koston.
Lisäksi laskeskelin ylityötunteja ja käyttämättömiä lomapäiviä ja TJ-luku näyttää olevan n. 102 paikkeilla, eli eiköhän tämä homma ole kohta myös nähty. Ensi viikolla luvassa mm. yksi palaveri aiemman työnantajan kanssa, joten pääsee mukavasti kuulostelemaan myös että mitä sinne kuuluu ja minkälaisia hommia sieltä mahdollisesti löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti