Heinäkuu

Heinäkuu oli ensimmäinen varsinainen kuukausi, jolle olin lähtökohtaisesti määritellyt tietyt tavoitteet. Kesäkuusta oppineena tarkoitus oli pyrkiä pitämään budjetti kokonaisuudessaan kurissa, käytännössä siis alle päivä- ja ruokarahojen summan. Lisäksi tavoitteena oli kuristaa kulutusta baareilun ja vaatehuollon osalta. Tulokset olivat vaihtelevia, mutta lyhyesti kiteytettynä kuukauden tulos oli 84.91 euroa voitollinen. Huomattavaa on, että heinäkuussa oli kuusi matkapäivää ulkomailla, joilta sivareille maksetaan normaalin 13.5 euron sijaan 28 euron korotettua ulkomaanruokarahaa. Päiväraha pysyi samana 4.7 euron suuruisena. Sinällään on kiinnostavaa, että miksi siviilipalvelusmiehille ei sääntöjen mukaan ole sallittua maksaa samansuuruista ulkomaanpäivärahaa kuin "tavallisille" työntekijöille. No, sille ei mahda mitään. Keskimääräiseksi päiväkulutukseksi muodostui 18.27 euroa, joka on marginaalisesti suurempi kuin 4.7+13.5 euroa, mutta kun matkapäivät huomioidaan, kuukauden keskimääräinen päivätulo oli 23.59 euroa.

Tarkasteltaessa kulutuksen koostumusta kuukausitasolla, on selvä, että onnistuin tavoitteissani baarikulutuksen ja vaatehuollon pienentämisen suhteen, sillä kategoriat olivat suuruuksiltaan 38.10e (6.7%) ja 0e (0%). Baareilun suurimmat kustannukset tulivat itse asiassa kahdesta hotellin aulabaarissa nautitusta oluesta, jotka muodostivat sellaisen kivan 26 euron loven; täytynee jatkossa vähän tarkemmin katsoa hintoja. Suurimmat kategoriat heinäkuussa puolestaan olivat liikuntakulut (126 euroa, 22.3%) ja matkakulut (110 euroa, 19.4%). Nämä käytännössä koostuivat Tukholman lennoista ja puolimaraton-ilmoittautumisesta sekä kuun loppupuolen reissua varten uimavarusteiden hankkimisella, jotka voidaan ehkä katsoa pidempiaikaisiksi investoinneiksi, mikäli onnistun pysymään triathlon-treeniohjelmassa talven ja uimaan enemmän. Joka tapauksessa kamoista on välittömämpääkin hyötyä, sillä näillä näkymin työn puolesta joutuu jatkossakin ravaamaan eri maailmankolkissa; lenkkikamojen raahaaminen käsimatkatavaroissa on sen verran ikävää, että uiminen on yllättäen reilusti mukavampi liikuntamuoto.

Päivittäistä kulutusta tarkastellessa on selvää, että suurten piikkien lukumäärä on merkittävästi tippunut. Tämä on pitkälti seurausta baareilun vähenemisestä ja käytännössä heinäkuun suuremmat piikit tulivat juurikin syyskuun Tukholman-reissusta sekä loppukuun lenttokenttähengailun yhteydessä syntyneistä kahvila- ja tuliaiskuluista.

Kumulatiivinen kulutus myös osoittaa, että kulutus on pysynyt melko hyvin hanskassa verrattuna kesäkuuhun. Sininen viiva on kesäkuu, punainen heinäkuu ja keltainen päivä+ruokarahat, poislukien ulkomaankorotukset. Näin siis havaittavaa on, että kiitos kuun viimeisten päivien säästäväisyyden, koko kuukauden osalta päästiin melko lähelle budjettia myös ilman ulkomaanruokarahoja.

Lisäksi vertailtaessa päiväkulutuksen profiilia kesäkuuhun, on viesti edelleen samansuuntainen. Punainen alue on heinäkuu ja sininen kesäkuu.

Lisää kesäkuun tilastoja

Aiemmassa blogimerkinnässä käsittelin jo jonkin verran kesäkuun saldoa. Tänään satuin näppäilemään huvikseni dataa vähän eri muotoon ja ilmiöt, joista oli jo aiemmin puhetta, vahvistuivat vaihtoehtoisilla datan visualisointitavoilla.

Ensinnäkin alla oleva pylväsdiagrammi esittää päivien lukumäärää ryhmiteltynä päivän kokonaiskulutuksen mukaan. Näin siis ensimmäinen palkki vasemmalla kertoo niiden päivien lukumäärän, joina kulutin nollasta viiteen euroa, ja niin edelleen. Diagrammin pitäisi siis antaa vähän osviittaa siitä, kuinka hyvin rutiinit ja kuinka kurinalainen kulutuksessani olen. Ideaalitilanteessa valtaosa päivistä ryhmittyisi mahdollisimman vasemmalle. Huomattavaa kuitenkin on, että häntä on kaikesta huolimatta jonkin verran paksuhko: vain noin kolmannes päivistä mahtui alle 20 euron päivittäiseen kulutukseen, eli n. kymmenenä päivänä kulutus ylitti päiväbudjetin.

Toinen tapa visualisoida kuvitusta on katsoa päivien lukumäärän sijaan volyymiä. Ympyrädiagrammissa siis esitän eri välien volyymin euroina. Näin siis kello kahdestatoista myötäpäivään ensimmäinen piirakan siivu kertoo euromääräisesti kaikkien kyseiseen brackettiin menevien päivien yhteiskulutuksen.

Diagrammista löytyy parikin kiinnostavaa seikkaa, jotka vahvistavat intuitiota. Ensinnäkin niiden 21 päivän, jolloin kulutus oli alle 20 euroa päivässä, yhteenlaskettu siivu koko kuukauden kulutuksesta oli vain n. 20%. Kääntäen neljänä eniten kulutusta sisältäneenä päivänä tuho oli puolet kuukauden kokonaiskulutuksesta (ja vähän lavennettuna kolme neljäsosaa kuukauden menoista syntyi yhdeksässä vuorokaudessa.

Kolmannessa diagrammissa on esitetty samaa tarinaa taas vähän eri muodossa; kourallinen päiviä muodostaa suurimman osan koko kuukauden kulutuksesta.

Oliko näissä diagrammeissa sitten mitään varsinaisesti uutta, todennäköisesti ei. Mutta ne kuitenkin vahvistavat ja osoittavat aiempia pohdintoja oikeaksi. Lisäksi kiinnostava kysymys syntyy pidemmän ajan jälkeen siitä, miten ja missä määrin kulutuksen profiili muuttuu jos oletamme baselinen, eli kesäkuun kulutuksen, olevan lähimpänä "huoletonta" kuluttamista, ainakin tämän vuoden kontekstissa. Tämän seurauksena siis tulen kyllä todennäköisesti jatkossakin kuukausikatsausten kohdalla tuottamaan vastaavaa materiaalia, sillä trendit ovat aina kiinnostavia.

Liikunnasta

Työelämän paussille laittaminen aiheuttaa myös muita konkreettisia muutoksia elämässä ja muuttaa asioita jälleen kalliimmaksi. Työnantajani subventoi kuntoilua tarjoamalla kaikissa toimistoissaan kuntosalin sekä lukuisia harrastekerhoja, jotka olivat joko ilmaisia tai jotka perivät nimellisen jäsenmaksun. Tästä verkosta ulos tipahtaminen luonnollisesti joko nostaa kustannuksia tai sitten lisää kynnystä liikunnan harjoittamisen suhteen.

Valkokaulustyöntekijänä liikunnan merkitys rupeaa korostumaan vaikken näillä vuosilla vielä itseäni ikäloppuna pidäkään. Siispä yksi ensimmäinen työpalveluksen alun tehtävistä oli löytää uusi kuntosali. Kuntosalibisnes Helsingissä vaikuttaa pikaisen katselmoinnin perusteella olevan hyvin ikävällä mallilla: vaikka Elixia olisikin kuinka mukava paikka tahansa, niin vajaa 80 euroa kuukaudessa 12 kuukauden sitoumuksella on kyllä huomattavan suuri menoerä, erityisesti kun suomalaisena miehenä en ole bodypumppien ja spinningien suuri kuluttaja. Käytännössä vaikuttaa siltä, että ainoa järkeenkäypä tapa taklata tämä ongelma on turvautua jälleen opiskelijastatukseen, sillä ymmärtääkseni yliopistoliikunnan hinnat eivät ole pahoja. Mutta, valitettavasti olen sitten kuitenkin väärästä yliopistosta, jolloin hinnat pompsahtivat ja toisaalta yliopistoliikunnan salit eivät sijainniltaan ole kauhean optimaalisia kannaltani.

Kaikesta huolimatta onnistuin löytämään melko perinteisen kuntosalin läheltä asuntoani varsin kohtuulliseen 45 euron kuukausihintaan (opiskelijahinta) ja ilman sitoumuksia. Työpalveluspaikka vielä lisäksi tarjoaa sivareille 20 euron edestä Virikeseteleitä kuukausittain, jolloin hinta käytännössä tippuu välittömästi 25 euroon ja verottajan jälkeenkin hinta pysyy silti kohtuullisena.

Lisäksi nyt kesäaikaan olen innostunut juoksemaan toimistolle ja peruslenkki Kaivopuiston kautta töihin tuo matkaa sellaiset seitsemän kilometriä, jota voi varioida päivästä ja fiiliksestä riippuen joko lyhyemmäksi tai pidemmäksi. Lisäksi repun kanssa juokseminen on tuonut melko ripeässä tahdissa hyvin huomattavia parannuksia kuntoon, joka on merkittävä lisäbonus syyskuun Tukholman puolimaratonia ajatellen. Kelien viileneminen syksyä kohti tosin hieman huolestuttaa, sillä vaatetuksen määrän kasvaessa aamuiset lenkit työpaikalle täytynee suunnitella vähän huolellisemmin verrattuna kesän "heitä pikeepaita ja muut vaatteet sekä suihkukamat reppuun ja menoksi" -mallin strategiaan. Toisaalta mielessä on myös käynyt puolikkaaseen triathloniin tähtääminen ensi kesää silmällä pitäen, jolloin voisi olla hyödyllistä tutustua Helsingin uimahallitarjontaan talvella. Valitettavasti juokseminen vaan tuntuu olevan merkittävästi edullisempi liikuntamuoto kuin uiminen, mutta ehkä päivärahojen nousu talvea kohti hieman lievittää tuskaa.

Lisäksi, liikuntaharrastukseen panostaminen toivottavasti myös edesauttaa baareilun kurissapitoa ja sitä kautta mahdollistaa kurinalaisemman budjetin noudattamisen. Saa nähdä, toistaiseksi merkit ovat hyvinkin kannustavia, sillä krapulassa kuntoilu on tunnetusti melko tuskaa.

Puskureista

Henkilökohtaisen talouden tasapainon kannalta puskurit ovat melko oleellisia. Oivalsin vasta tänään, että tämän vuoksi kokeiluni siviilipalvelusrahoilla elämisestä ei tässä mielessä ole realistinen, sillä en ole varsinaisesti ottanut tavoitteeksi säästämistä, vaan pyrin pidemmällä aikavälillä pysyttelemään päivä- ja ruokarahojen muodostamien rajojen sisässä. Kohdallani tämä on varsin hyväksyttävää siviilipalvelusvuoden ajan, sillä olen muuten pyrkinyt kerryttämään aiemmin varallisuutta ja sitä kautta puskuria. Mikäli kyseistä puskuria ei olisi ja olisin lähtenyt nollasta liikkeelle siviilipalveluksen alussa, niin strategian olisi pitänyt heijastella tätä merkittävästi aggressiivisemman säästötavoitteen muodossa. No, merkittäkööt tämä asia muistiin eräänä rajoituksena vuoden kulkua tarkasteltaessa, sillä tietyssä mielessä tämä vääristää kuvaa sillä kykenen ottamaan puskurien vuoksi enemmän riskiä kuin mitä nollatasolta lähdettäessä.

Pientä luksusta

Ensimmäisten blogipostausten säästöorientoituneesta linjasta yllättävän nopeastikin poiketen innostuinkin hankkimaan syyskuuksi ulkomaanmatkan, jonka tarkoituksena on yrittää punnertaa parhaasta puolimaraton-ajastani 21 sekuntia pois ja alittaa itselleni tärkeäksi muodostunut kahden tunnin raja. Ja tietenkään kotimaiset juoksut eivät kelpaa, eli suunta on nyt kohti länsinaapuria.

Samalla tämä reissun rahoittaminen sivarikassasta toimikoot myös lisätestinä siitä, miten äkilliset suurehkot kuluerät vaikuttavat talouteen. Kesäkuun tilastojen jälkeen korjauskohteiksi muodostuneet baari- ja vaatebudjetit ovat olleet heinäkuussa kireällä, mutta matkan kustannukset ovat toistaiseksi nostaneet keskimääräisen päivittäisen kulutuksen heinäkuulta tähän mennessä 19.86 euroon/päivä (vertailun vuoksi koko kesäkuun yli vastaava arvo oli 20.45 euroa/päivä). Lisäksi reissua voinee myös tarkastella jonkin asteisena investointina tulevaan, sillä reissun mahduttaminen suurelta osin heinäkuun budjettiin vaikuttaa olevan hyvinkin realistinen tavoite ja siis kustannukset syyskuussa reissusta tulevat olemaan melko pienet vaikka itse nautinto (jos kestävyysjuoksussa sellaista edes on?) tulee olemaan vasta myöhemmin. Tällöin tieto tulevasta "kivasta" epäilemättä psykologisella tasolla vähentää tarvetta hemmotella itseään sillä välin, joka mahdollisesti saattaa johtaa kykyyn vetää kurinalaisempaa talouspolitiikkaa myös väliajan. Tai jotain.

Joka tapauksessa tällä harjoituksella voidaan näyttää, että ulkomaanmatkailu onnistunee myös sivaribudjetilla ilman sen kummempia ongelmia, vaikkakin lentopisteet jäävät tällä keikalla melko pieniksi.

Ruokailusta

Vaikka kesäkuun tilastot näyttivät mitä näyttivät, ruoka on kaikesta huolimatta yksi suurimmista ongelmista talouden kannalta. Ruokailu on elämisen kannalta välttämätöntä ja siksi melko oleellista myös sivarivuoden aikana. Toisaalta työpäivän aikana lounaan syöminen ulkona syö pahimmillaan hyvin tehokkaasti 13.5e ruokarahan. Jos oletetaan vaikka lounaaksi joka päivä melko normaali 8.5e lounas, niin kuukauden aikana tuosta syntyy jo varsin mukava 170e potti, mikäli työpäiviä on esimerkiksi 20. Tuon päälle olisi tietenkin ihan mukavaa syödä jotain myös illalla ja viikonloppuna. On siis melko turvallista todeta, että kun kuluja viilailee, ruokapuoleen joutuu väistämättä koskemaan.

Kesäkuun osalta lounaskulut olivat varsin maltilliset. Syynä tähän on kahden hatun taktiikka. Siviilipalvelusmiehen tilanne on siinä mielessä ikävä verrattuna opiskelijoihin, että sivarit harvemmin saavat yhtä laajoja etuisuuksia kuin opiskelijat. Näin ollen siis ovela henkilö käyttää sivarihatun sijaan opiskelijahattua ja lounaskustannukset tippuvat melko kohtuullisesti ja loppusummaksi muodostuu mukava 2.54e/lounas opiskelijaruokaloissa. Lisää oveluutta tietenkin voi harjoittaa käymällä ensin aamupäivällä normaalisti lounaalla ja työpäivän jälkeen vielä illalla toisen kerran opiskelijaravintolassa syömässä ja kahden lämpimän aterian hinnaksi muodostuu ihan kohtuullinen sopuisa summa.

Ainoa mainittavampi negatiivinen puoli opiskelijaruokailussa on tietysti se, että ruoan suhteen tuntuu pätevän muistakin asioista tuttu "valitse kaksi kolmesta" dynamiikka: a) määrä, b) laatu, c) hinta. Ja kun hinta on kiinnitetty halvaksi ja määrä on usein melko kohtuullinen, niin laatu tietenkin on mitä on. Mutta, kaikkeen tottuu ja näin siis opiskelijaruokalat tulevat muodostamaan pääasiallisen selkärangan sivarivuoden ruokapolitiikassa.

Illat ja viikonloput puolestaan ovat hieman kinkkisempiä juttuja. Yhtä tehokasta hopealuotia en ole vielä löytänyt, mutta taktiikaksi on tällä erää muodostumassa halpojen ruokien (esim. kanan koivet, yms.) suosiminen ja sopivien tilaisuuksien tullen ilmaisten lounaiden ja illallisten kalastelu. Siviilipalvelusmiehelle kun kotimaan matkailu sattuu litteroilla olemaan edullista (=ilmaista), niin hyväksi taktiseksi vedoksi voi muodostua esimerkiksi aiempaa hivenen tiiviimpi vierailu vanhempien luona.

Kaikesta huolimatta ilta- ja viikonloppuruokailuja täytyy hivenen vielä miettiä, sillä vapaa-ajan lisääntymisen ja asevelvollisiin solidaaristen suhteiden ylläpitämisen vuoksi olenkin innostunut lisäämään liikuntaa sen verran, että se lisännee ruoan kulutusta jossain määrin ja nostaa ruokailupolitiikan roolia tärkeysasteikolla entisestään.

Rahasta, tuloista sekä kesäkuun tuloksesta

Puhutaanpa rahasta.

Palkkatöissä totuttautuu hyvin helposti hyvin mukavaan elämään. Palkka tulee säännöllisesti ja omalla kohdallani se on mahdollistanut varsin mukavan elintason eikä rahaa ole varsinaisesti tarvinnut miettiä. Säästäminenkin hoituu melko helposti siirtämällä automaattisesti palkkapäivän yhteydessä haluttu summa pois käyttötileiltä ja näin on palkollisen helppo ruveta kartuttamaan jo jonkinmoista säästöpossua. Ja kun vielä pysyttäytyy samalla tutulla työnantajalla töissä, niin elämä rutinoituu ja urautuu näppärästi raiteilleen.

Ja sitten siviilipalvelus. Kuukausittaiset bruttotulot tippuivat 80%, nettotulot vähän vähemmän kiitos päivärahojen verottomuuden. Ensimmäisenä intuitio sanoo, että tilanne vaikuttaa ikävältä, ja sitähän se aiemman elämän kontekstissa epäilemättä onkin. Tätä kirjoittaessa siviilipalvelusmiehen tulot koostuvat kutakuinkin seuraavanlaisesti omalla kohdallani:

• Päiväraha: 4.7e/vrk (0-6kk), 8.0e/vrk (6-9kk) ja 11.2e/vrk (9-12kk)
• Ruokaraha: 13.5e/vrk (kotimaassa) ja 28.0e/vrk (ulkomailla)
• Asumiskustannukset: siviilipalveluspaikka korvaa kokonaisuudessaan vuokran ja sähkölaskut

Asumiskustannuksiin kuulunee myös ainakin saunavuoron kustannukset, mikäli oikein muistelen. Ulkomaanpäiviä palveluksessani on joitain, mutta varovaisuuden periaatteen nojalla siis kuukausittaiset käytettävissä olevat rahat poislukien asuinkustannukset ovat kutakuinkin 546e/kk ensimmäiset kuusi kuukautta, 645e/kk kuudesta yhdeksään kuukauteen ja 741e/kk yhdeksännen palveluskuukauden jälkeen. Asumiskulut voinee jättää pois, sillä ihmisen on asuttava jossakin ja korvaukset ovat kustannusperustaisia, eli siviilipalvelusmies ei kuitenkaan pystyisi lain puitteissa käyttämään sitä rahaa muuhun kuin, no, asumiseen.

Lisätienestejä voi palveluksen rinnalla tietenkin hankkia muista lähteistä töitä tekemällä, joka tietenkin parantaa hieman tilannetta. Itse päätin olla käyttämättä tätä vaihtoehtoa sillä perusteella, että ennemmin käytän vapaa-aikani lopputyöni tekemiseen ja toisaalta haluan myös nähdä miten elämä yllä kaltaisilla tuloilla luonnistuu. Siispä yllä olevat summat muodostavat karkeat raamit, joiden sisään elämä tulisi saada mahdutettua. Siispä luonnollisesti seuraava tarkastelun kohde on siis menot, joihin siviilipalvelusmiehellä on luonnollisesti enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa.

Ryhdyin keräämään tietoa rahankäytöstäni ensimmäisen kokonaisen työpalveluskuukauden alussa. Ajatuksena oli elää ensimmäinen työkuukausi mahdollisimman normaalisti. Käytännössä tämä siis tarkoittaisi, että en murehtisi sen suuremmin kulutuksesta. Valitettavasti tietenkään tavoite ei täysin toteudu, sillä tietenkin takaraivossa kalvaa ajatus siitä, että rahaa ei palkan muodossa enää kolahtelekaan tilille kuukausittain samaan tapaan kuin aiemmin, eli kulutukseni epäilemättä jo ensimmäisenä kuukautena muuttui hieman siviilipalvelusystävällisempään suuntaan. Alla kerättynä koko kuukauden kulutus luokiteltuna eri luokkiin.

Tarina on melko tylyä ja kaksi menoerää nousee yli muiden: baareilu ja vaatteet/korjaukset. Baareilusta mainittakoot, että terassikelit olivat hyvä ja olen sisällyttänyt kategoriaan itse baareilun lisäksi muut oheistoiminnot, käytännössä siis pari taksimatkaa sekä yöaikaiset ruokailut. Tämä selittänee osaksi lounasruokailun sekä ruokakauppakustannusten pienuutta. Vaatteet/korjaukset -kategoria puolestaan käytännössä tässä kuussa koostui yhden kenkäparin suutarilla käyttämisestä, parista ompelijakeikasta sekä yhdestä uudesta paidasta.

Jos puolestaan kulutus esitetään kumulatiivisesti kesäkuun osalta on tarina seuraavanlainen.

Kuvaajasta nähdään eräs toinen ilmiö: pahin tuho budjetille syntyy kourallisena päiviä. Aiemmasta kuvauksesta voidaankin jo valistuneesti arvata, että baari-illathan ne siellä piikkejä aiheuttavat ja päivätason kulutusta tarkastellessa saamme vahvistusta asialle.

Näin siis yhteenvetona kesäkuun osin on todettava, että budjetti ylittyi 67.64e verran ja kulurakenne on epäterve. Positiivisena asiana voidaan pitää sitä, että ongelma on tunnistettu ja korjausliikkeet vaikuttanevat pintapuolisesti tarkasteltuna melko suoraviivaisilta. Rangaistusta heinäkuulle tulee tuo 67.64e, joka tulisi kuroa mielellään umpeen.

Aloitus

Blogien pitäminen on jo vuosia sitten muuntunut osaksi valtavirtaa ja samalla kohinan määrä eetterissä on ollut lisääntymään päin yhä kiihtyvällä tahdilla. Tätä hieman kompensoi puolestaan se, että vaika lukumäärällisesti blogeja ilmestyy kuin, no, sieniä sateella, niin niiden tyypillinen elinkaari on melko lyhyt. Niin myös tämän blogin, mutta vähän eri syistä.

Aloitin jo joku aika sitten siviilipalvelukseni ja ennen Lapinjärvelle lähtöä selailin läpi kirjoituksia, keskusteluja ja blogeja aiheesta. Keskustelu tosin hyvin usein tuntuu taantuvan juupas-eipäs tasolle armeija ja siviilipalveluksen välillä. Ja ne harvat blogitkin, joita aiheesta löytyi, yleensä vaikenivat koulutusjakson lopun jälkeen. Kiitokset kuuluvat kaikesta huolimatta tässä kohtaa näille kirjoittajille, joiden ansiosta reissu peruskoulutusjaksolle ei ollut täysin tuntematon tai vieras vaan päinvastoin; Teboilit ja Hanhet olivatkin jo blogeista tuttuja.

Mutta, miksi tämä blogi? Tarkoituksenani on kuvata erään siviilipalvelusmiehen arkea koulutusjakson jälkeen. Valitettavasti en tosin aio syventyä erityisesti työtehtävieni sisältöön, mutta tarkoituksena on enemmänkin ottaa prosessinäkökulma; ennen siviilipalvelusta elämäni eteni melko mukavalla lentoradalla, mutta siviilipalvelus on kuitenkin jonkinmoinen, jopa melko suurehko muutos elämään ja omalla kohdallani tämä konkretisoitui siinä, että jouduin miettimään elintapojani vähän uudelleen. Päällimmäisenä siis raha: päiväraha ja ruokaraha eivät loppujen lopuksi ole valtavan suuria ja työelämästä siviilipalvelukseen siirryttäessä tietyt aiemmat aksiomaattiset oletukset on syytä tutkia uudelleen. Tämä blogi olkoot kuvaus siitä vuodesta, jonka aikana purin elämääni pienempiin komponentteihin ja palasin niiden yksinkertaisempien kysymysten äärelle, joita kohonneen elintason vuoksi ei aiemmin ole tarvinnut hirveästi murehtia.

Eli, jos tästä jollekin muullekin jotain iloa on niin hienoa. Mutta ensisijaisesti tämä on itseäni ja omien ajatusteni jäsentämistä varten.