Liikunnasta

Työelämän paussille laittaminen aiheuttaa myös muita konkreettisia muutoksia elämässä ja muuttaa asioita jälleen kalliimmaksi. Työnantajani subventoi kuntoilua tarjoamalla kaikissa toimistoissaan kuntosalin sekä lukuisia harrastekerhoja, jotka olivat joko ilmaisia tai jotka perivät nimellisen jäsenmaksun. Tästä verkosta ulos tipahtaminen luonnollisesti joko nostaa kustannuksia tai sitten lisää kynnystä liikunnan harjoittamisen suhteen.

Valkokaulustyöntekijänä liikunnan merkitys rupeaa korostumaan vaikken näillä vuosilla vielä itseäni ikäloppuna pidäkään. Siispä yksi ensimmäinen työpalveluksen alun tehtävistä oli löytää uusi kuntosali. Kuntosalibisnes Helsingissä vaikuttaa pikaisen katselmoinnin perusteella olevan hyvin ikävällä mallilla: vaikka Elixia olisikin kuinka mukava paikka tahansa, niin vajaa 80 euroa kuukaudessa 12 kuukauden sitoumuksella on kyllä huomattavan suuri menoerä, erityisesti kun suomalaisena miehenä en ole bodypumppien ja spinningien suuri kuluttaja. Käytännössä vaikuttaa siltä, että ainoa järkeenkäypä tapa taklata tämä ongelma on turvautua jälleen opiskelijastatukseen, sillä ymmärtääkseni yliopistoliikunnan hinnat eivät ole pahoja. Mutta, valitettavasti olen sitten kuitenkin väärästä yliopistosta, jolloin hinnat pompsahtivat ja toisaalta yliopistoliikunnan salit eivät sijainniltaan ole kauhean optimaalisia kannaltani.

Kaikesta huolimatta onnistuin löytämään melko perinteisen kuntosalin läheltä asuntoani varsin kohtuulliseen 45 euron kuukausihintaan (opiskelijahinta) ja ilman sitoumuksia. Työpalveluspaikka vielä lisäksi tarjoaa sivareille 20 euron edestä Virikeseteleitä kuukausittain, jolloin hinta käytännössä tippuu välittömästi 25 euroon ja verottajan jälkeenkin hinta pysyy silti kohtuullisena.

Lisäksi nyt kesäaikaan olen innostunut juoksemaan toimistolle ja peruslenkki Kaivopuiston kautta töihin tuo matkaa sellaiset seitsemän kilometriä, jota voi varioida päivästä ja fiiliksestä riippuen joko lyhyemmäksi tai pidemmäksi. Lisäksi repun kanssa juokseminen on tuonut melko ripeässä tahdissa hyvin huomattavia parannuksia kuntoon, joka on merkittävä lisäbonus syyskuun Tukholman puolimaratonia ajatellen. Kelien viileneminen syksyä kohti tosin hieman huolestuttaa, sillä vaatetuksen määrän kasvaessa aamuiset lenkit työpaikalle täytynee suunnitella vähän huolellisemmin verrattuna kesän "heitä pikeepaita ja muut vaatteet sekä suihkukamat reppuun ja menoksi" -mallin strategiaan. Toisaalta mielessä on myös käynyt puolikkaaseen triathloniin tähtääminen ensi kesää silmällä pitäen, jolloin voisi olla hyödyllistä tutustua Helsingin uimahallitarjontaan talvella. Valitettavasti juokseminen vaan tuntuu olevan merkittävästi edullisempi liikuntamuoto kuin uiminen, mutta ehkä päivärahojen nousu talvea kohti hieman lievittää tuskaa.

Lisäksi, liikuntaharrastukseen panostaminen toivottavasti myös edesauttaa baareilun kurissapitoa ja sitä kautta mahdollistaa kurinalaisemman budjetin noudattamisen. Saa nähdä, toistaiseksi merkit ovat hyvinkin kannustavia, sillä krapulassa kuntoilu on tunnetusti melko tuskaa.