Blogien pitäminen on jo vuosia sitten muuntunut osaksi valtavirtaa ja samalla kohinan määrä eetterissä on ollut lisääntymään päin yhä kiihtyvällä tahdilla. Tätä hieman kompensoi puolestaan se, että vaika lukumäärällisesti blogeja ilmestyy kuin, no, sieniä sateella, niin niiden tyypillinen elinkaari on melko lyhyt. Niin myös tämän blogin, mutta vähän eri syistä.
Aloitin jo joku aika sitten siviilipalvelukseni ja ennen Lapinjärvelle lähtöä selailin läpi kirjoituksia, keskusteluja ja blogeja aiheesta. Keskustelu tosin hyvin usein tuntuu taantuvan juupas-eipäs tasolle armeija ja siviilipalveluksen välillä. Ja ne harvat blogitkin, joita aiheesta löytyi, yleensä vaikenivat koulutusjakson lopun jälkeen. Kiitokset kuuluvat kaikesta huolimatta tässä kohtaa näille kirjoittajille, joiden ansiosta reissu peruskoulutusjaksolle ei ollut täysin tuntematon tai vieras vaan päinvastoin; Teboilit ja Hanhet olivatkin jo blogeista tuttuja.
Mutta, miksi tämä blogi? Tarkoituksenani on kuvata erään siviilipalvelusmiehen arkea koulutusjakson jälkeen. Valitettavasti en tosin aio syventyä erityisesti työtehtävieni sisältöön, mutta tarkoituksena on enemmänkin ottaa prosessinäkökulma; ennen siviilipalvelusta elämäni eteni melko mukavalla lentoradalla, mutta siviilipalvelus on kuitenkin jonkinmoinen, jopa melko suurehko muutos elämään ja omalla kohdallani tämä konkretisoitui siinä, että jouduin miettimään elintapojani vähän uudelleen. Päällimmäisenä siis raha: päiväraha ja ruokaraha eivät loppujen lopuksi ole valtavan suuria ja työelämästä siviilipalvelukseen siirryttäessä tietyt aiemmat aksiomaattiset oletukset on syytä tutkia uudelleen. Tämä blogi olkoot kuvaus siitä vuodesta, jonka aikana purin elämääni pienempiin komponentteihin ja palasin niiden yksinkertaisempien kysymysten äärelle, joita kohonneen elintason vuoksi ei aiemmin ole tarvinnut hirveästi murehtia.
Eli, jos tästä jollekin muullekin jotain iloa on niin hienoa. Mutta ensisijaisesti tämä on itseäni ja omien ajatusteni jäsentämistä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti