Vaikka kesäkuun tilastot näyttivät mitä näyttivät, ruoka on kaikesta huolimatta yksi suurimmista ongelmista talouden kannalta. Ruokailu on elämisen kannalta välttämätöntä ja siksi melko oleellista myös sivarivuoden aikana. Toisaalta työpäivän aikana lounaan syöminen ulkona syö pahimmillaan hyvin tehokkaasti 13.5e ruokarahan. Jos oletetaan vaikka lounaaksi joka päivä melko normaali 8.5e lounas, niin kuukauden aikana tuosta syntyy jo varsin mukava 170e potti, mikäli työpäiviä on esimerkiksi 20. Tuon päälle olisi tietenkin ihan mukavaa syödä jotain myös illalla ja viikonloppuna. On siis melko turvallista todeta, että kun kuluja viilailee, ruokapuoleen joutuu väistämättä koskemaan.
Kesäkuun osalta lounaskulut olivat varsin maltilliset. Syynä tähän on kahden hatun taktiikka. Siviilipalvelusmiehen tilanne on siinä mielessä ikävä verrattuna opiskelijoihin, että sivarit harvemmin saavat yhtä laajoja etuisuuksia kuin opiskelijat. Näin ollen siis ovela henkilö käyttää sivarihatun sijaan opiskelijahattua ja lounaskustannukset tippuvat melko kohtuullisesti ja loppusummaksi muodostuu mukava 2.54e/lounas opiskelijaruokaloissa. Lisää oveluutta tietenkin voi harjoittaa käymällä ensin aamupäivällä normaalisti lounaalla ja työpäivän jälkeen vielä illalla toisen kerran opiskelijaravintolassa syömässä ja kahden lämpimän aterian hinnaksi muodostuu ihan kohtuullinen sopuisa summa.
Ainoa mainittavampi negatiivinen puoli opiskelijaruokailussa on tietysti se, että ruoan suhteen tuntuu pätevän muistakin asioista tuttu "valitse kaksi kolmesta" dynamiikka: a) määrä, b) laatu, c) hinta. Ja kun hinta on kiinnitetty halvaksi ja määrä on usein melko kohtuullinen, niin laatu tietenkin on mitä on. Mutta, kaikkeen tottuu ja näin siis opiskelijaruokalat tulevat muodostamaan pääasiallisen selkärangan sivarivuoden ruokapolitiikassa.
Illat ja viikonloput puolestaan ovat hieman kinkkisempiä juttuja. Yhtä tehokasta hopealuotia en ole vielä löytänyt, mutta taktiikaksi on tällä erää muodostumassa halpojen ruokien (esim. kanan koivet, yms.) suosiminen ja sopivien tilaisuuksien tullen ilmaisten lounaiden ja illallisten kalastelu. Siviilipalvelusmiehelle kun kotimaan matkailu sattuu litteroilla olemaan edullista (=ilmaista), niin hyväksi taktiseksi vedoksi voi muodostua esimerkiksi aiempaa hivenen tiiviimpi vierailu vanhempien luona.
Kaikesta huolimatta ilta- ja viikonloppuruokailuja täytyy hivenen vielä miettiä, sillä vapaa-ajan lisääntymisen ja asevelvollisiin solidaaristen suhteiden ylläpitämisen vuoksi olenkin innostunut lisäämään liikuntaa sen verran, että se lisännee ruoan kulutusta jossain määrin ja nostaa ruokailupolitiikan roolia tärkeysasteikolla entisestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti