Ensimmäisten blogipostausten säästöorientoituneesta linjasta yllättävän nopeastikin poiketen innostuinkin hankkimaan syyskuuksi ulkomaanmatkan, jonka tarkoituksena on yrittää punnertaa parhaasta puolimaraton-ajastani 21 sekuntia pois ja alittaa itselleni tärkeäksi muodostunut kahden tunnin raja. Ja tietenkään kotimaiset juoksut eivät kelpaa, eli suunta on nyt kohti länsinaapuria.
Samalla tämä reissun rahoittaminen sivarikassasta toimikoot myös lisätestinä siitä, miten äkilliset suurehkot kuluerät vaikuttavat talouteen. Kesäkuun tilastojen jälkeen korjauskohteiksi muodostuneet baari- ja vaatebudjetit ovat olleet heinäkuussa kireällä, mutta matkan kustannukset ovat toistaiseksi nostaneet keskimääräisen päivittäisen kulutuksen heinäkuulta tähän mennessä 19.86 euroon/päivä (vertailun vuoksi koko kesäkuun yli vastaava arvo oli 20.45 euroa/päivä). Lisäksi reissua voinee myös tarkastella jonkin asteisena investointina tulevaan, sillä reissun mahduttaminen suurelta osin heinäkuun budjettiin vaikuttaa olevan hyvinkin realistinen tavoite ja siis kustannukset syyskuussa reissusta tulevat olemaan melko pienet vaikka itse nautinto (jos kestävyysjuoksussa sellaista edes on?) tulee olemaan vasta myöhemmin. Tällöin tieto tulevasta "kivasta" epäilemättä psykologisella tasolla vähentää tarvetta hemmotella itseään sillä välin, joka mahdollisesti saattaa johtaa kykyyn vetää kurinalaisempaa talouspolitiikkaa myös väliajan. Tai jotain.
Joka tapauksessa tällä harjoituksella voidaan näyttää, että ulkomaanmatkailu onnistunee myös sivaribudjetilla ilman sen kummempia ongelmia, vaikkakin lentopisteet jäävät tällä keikalla melko pieniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti